KäsitteitäKäsitteitä
Yleistä
Kasvi : kasvit ovat (pääasiassa) omavaraisia (autotrofisia) organismeja, jotka kykenevät ottamaan tarvitsemansa ravinteet epäorgaanisista aineista t.s. suoraan maaperästä ja ilmakehästä sekä energiansa suoraan auringonvalosta.
Kasveille ominaisia piirteitä ovat kasvualustaan kiinnittyminen, hermoston puuttuminen ja solujen selluloosaseinämä. Kasvien perusrakenne on hyvin yksinkertainen ja säännönmukainen mutta joustavuudessaan kasvit ovat ajan myötä tuottaneet tavattoman paljon rakenteellista monimuotoisuutta.
Yhteyttäminen: Vihreät kasvit yhteyttävät valon avulla hiilidioksidista ja vedestä hiilihydraatteja. Nämä hiilihydraatit (kuten rypälesokeri) ja niistä syntyvät aineet (rasva, valkuaisaineet) ovat kaikkien toisenvaraisten organismien ravinnonlähde. Yhteyttämisen sivutuotteena syntyy happea.
Yhteyttäminen eli fotosynteesi on monivaiheinen, valoenergian avulla tapahtuva. reaktioketju, joka voidaan lähtöaineiden ja lopputuotteiden valossa esittää muodossa:
| 6 CO2 hiilidioksidi |
+ | 6 H2O vesi |
+ | valoenergiaa → | C6H12O6 rypälesokeri |
+ | 6 O2 happi |
Kasvinosat
Kuva 1. Kasvin osat • Kuva 2. Kukan osat
Juuri kiinnittää kasvin alustaansa ja ottaa maasta kasvin tarvitseman veden ja ravinteet.
Varsi kannattaa lehdet ja kukat, kuljettaa veden ja ravinteet juurista lehtiin sekä lehtien tuottamat yhteyttämistuotteet kasvin muihin osiin.
Lehdet ottavat ilmasta hiilidioksidia ja sitovat auringon energiaa kemialliseksi energiaksi, valmistamalla vedestä ja hiilidioksidista sokeria.
Kukka: Kukkapohjuksen ja kukkalehtien muodostama kokonaisuus, jossa kasvien lisääntymistoiminnot pääosin tapahtuvat. Kukassa on neljänlaisia osia: verholehtiä, terälehtiä, heteitä ja emejä. Yhdessä niitä kutsutaan kukkalehdiksi, koska ne ovat alkujaan kehittyneet kasvulehdistä.
Kehälehti: Kukan muut kukkalehdet kuin emi- ja hedelehdet. Kehälehdet muodostavat yhdessä kukan kehän. Kehä on usein erilaistunut verhiöksi (verholehdet) ja teriöksi (terälehdet).
Verholehti: Verhiön tav. vihreitä lehtiä, jotka suojaavat kukkaa varsinkin nuppuvaiheessa.
Terälehti: Sisemmän kehälehtikiehkuran tavallisesti värikäs (muu kuin vihreä) lehti. Terälehdet houkuttelevat pölyttäjiä ja edistävät sukusolujen (siitepölyn) leviämistä eri yksilöiden välillä.
Hede (lehti) Kukkalehti joka tuottaa siitepölyä.
Emi (lehti) kukkalehti, jonka sisällä tai reunoilla siemenaihe tai -aiheet sekä munasolut sijaitsevat. Emin kärjessä on luotti, joka vastaanottaa siitepölyn ja päästää siittiöt munasolun luo.
Sikiäin: Siemenaiheet sisältävä emin tai yhdislehtisen emiön osa (tav. pullea tyviosa).
Siemen: Siemenaiheesta hedelmöityksen jälkeen kehittyvä lisääntymiselin. Siemen. sisältää kasvin alkion, vararavintoa sekä ulkoapäin suojaavan kovan siemenkuoren.
Hedelmä: Emiöstä kehittynyt elin, jonka sisällä siemenet ovat.
Verso : Varsi ja lehdet muodostavat verson.
Silmu: Kehityksen alkuvaiheessa oleva verso tai haara.
Kasviryhmiä
Putkilokasvit: Yhteisnimitys sanikkaisille (mm saniaiset, lieot ja kortteet) ja siemen- eli kukkakasveille. Nimitys tulee kasvien hyvin kehittyneissä johtosolukoissa sijaitsevista putkiloista, jotka huolehtivat veden kuljetuksesta kasveissa. Maailmassa kasvaa noin 300 000 putkilokasvilajia.
Siemenkasvit: Kasvit, jotka lisääntyvät siementen avulla. Näihin kasveihin kuuluvat paljassiemeniset ja koppisiemeniset kasvit (sekä jo sukupuuttoon kadonneet siemensaniaiset.) Suomessa elää noin 1500 siemenkasvilajia.
Paljassiemeniset: Siemenkasveihin kuuluva lajiryhmä (alakaari). Paljassiemenisillä siemenaiheet eivät ole suljetussa sikiäimessä, vaan siemenet kehittyvät paljaaltaan emilehtien pinnalla. (esim. havupuut.) Yhteensä paljassiemenisiä lajeja kasvaa maailmassa noin 800 lajia. Suomessa kasvaa neljä luonnonvaraista paljassiemenistä lajia (kuusi, mänty, kataja ja marjakuusi).
Koppisiemeniset: Siemenkasveihin kuuluva lajiryhmä (alakaari). Koppisiemenisillä siemenaiheet ovat emiön sikiäimessä, josta siementen kypsyessä kehittyy hedelmä. Koppisiemenisillä on varsinaisia kukkia ja lajit jaetaan kaksi- ja yksisirkkaisiin. Maailmassa kasvaa noin 250 000 lajia koppisiemenisiä.
Yksisirkkaiset: Koppisiemenisiin lukeutuva kasviryhmä, jonka lajeilla on alkiossaan vain yksi sirkkalehti. Tyypillisiä yksisirkkaisia ovat lilja- ja heinäkasvit.
Kaksisirkkaiset: Koppisiemenisiin lukeutuva kasviryhmä, jonka edustajilla on alkiossa kaksi sirkkalehteä.
Lisääntymisestä
Suvullinen lisääntyminen: Sukusolujen avulla tapahtuva lisääntyminen.
Suvuton lisääntyminen: Ilman sukusolujen (suoranaista) myötävaikutusta (esim. juurakoiden tai rönsyjen avulla) tapahtuva lisääntyminen.
Itiökasvit: kasveja joiden lisääntymisessä ja kehityksessä itiöillä on keskeinen merkitys. Tällaisia kasviryhmiä ovat levät, sammalet ja sanikkaiset.
Itiö: itiökasvin itiöpesäkkeessä syntynyt suvuton leviäin.
Yksikotinen: Samassa yksilössä on sekä hede- että emikukkia, tai kukat ovat kaksineuvoisia.
Jäkälät ja sienet
Jäkälät: Jäkälät ovat sieniä, jotka elävät symbioosissa levien kanssa. Levä sitoo energiaa ja sieni kerää ravinteita sekä vettä, joten yhteistalous on omavarainen.
Sieni: Sienet muodostavat muusta eliökunnasta, kuten myös kasvikunnasta, selkeästi erottuvan sienikunnan. Sienikunta jakautuu neljään kaareen: limakko-, levä- ja solulimasienet ja solurihmasienet sekä kuromaitiöiset. Sienet ovat aitotumaisia, toisenvaraisia ja lehtivihreättömiä eliöitä, jotka hajottavat eloperäistä materiaalia, elävät loisina tai symbioosissa. Ne ovat yksi- tai monisoluisia. Rakenteita ympäröi soluseinä, joka sisältää kitiiniä tai selluloosaa tai molempia yhdessä, monien muiden epäorgaanisten molekyylien kanssa.
Copyright Mediakeskus 2005